Viimeinen marraskuuta. Ajattelin mökkiä. Nyt siellä on lunta. Hitaasti sinnekin on käsittääkseni tullut. Toisin kuin 50-luvulla. Tai 70-80-luvulla, kun kävimme lasten kanssa. Silloin kinokset ulottuivat liki räystäälle. Ja pakkasta riitti. Iltaisin ja yöllä, varsinkin kun oli kuutamo, taivas oli upea, tähtiä, isoja ja pieniä, sykkivät kirkkaina. Revontulet leiskuivat.
50-luvulla kävimme usein kylässä lähinaapurissa. Talvella oli mukavaa tehdä tuo pieni matka kävellen tai hiihtäen. Lumiset puut nuokkuivat, tuuli vihelteli. Kahvin kanssa uunilämpimäistä leipää ja tuoretta pullaa. Pieniä asioita jää mieleen.
Mökissä on tällä hetkellä hyytävän kylmä. Surullista ajatella sitä. Emme jätä lämmitystä päälle, kun emme talvella käy. Mökki odottaa kevättä. Ja me tulemme keväällä. Niinkuin vanhan ystävän luo.
Silloin kun olin opiskelemassa ja äiti vielä eli, kävin usein kotona, vaikka matka oli pitkä. Junalla se taittui mukavasti. Joulut vietimme aina äitini ja sisareni kanssa. Joskus oli myös tätini miehineen. Naapureita kävi pyhinä. Ihania jouluja, tunnelmallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti