Lokakuu. Hyytävän kylmää, mutta aurinkoista. Hiljaiseloa paitsi mitä nyt tavataan ystäviä ja sukua ja erityisesti mummon pikkuista.
Maailmalla kuohuu ja pakolaisia virtaa kuin vettä Volgassa. Sijoittamisvaikeuksia tuntuu olevan. Pieni pohjoinen maamme houkuttelee yhtäkkiä etelän ihmisiä. Vai olisiko pakko tulla, sodan jaloista.
Vaatii paljon sopeutumista, puolin ja toisin, mutta auttaa pitää, niitä jotka ovat avun tarpeessa.
Mietin usein, mitähän tästä tulee, säilyykö rauha Euroopassa, Afrikan puolella soditaan, itäkin on vähän epävakaa ja nyt Venäjän ja Amerikan kireä poskisuudelma. Hyvät vallanpitäjät, malttia, malttia! Emme tosiaan halua menettää rauhan tilaa. Rukoillaan ja toivotaan.