maanantai 27. huhtikuuta 2015

Huhtikuu lopuillaan. Vappua varrotaan, edelleen kylmää kuin kellarissa. TULEEKO TÄSTÄ KESÄÄ?
Vaalit tuli ja meni. Ihan hyvinhän siinä kävi. Vihreät ja vasemmisto tosin kummastelivat ja ymmärrän kyllä. Taiteilijoiden tulotalous on täysin rempallaan. Muut ryhmät saavat edes jotain tukea, mutta taiteellaan ns. elävät, pikemminkin muita elättävät, eivät saa edes hippusia, joitakin onnekkaita lukuunottamatta. Ja kuitenkin he tuovat muille, meille tavan kansalaisille iloa ja helpotusta, aivoravinnetta. Jälleen sanoisin, häpeä Suomi. Korjatkaa asia kiireesti. Miksi yhden ryhmän täytyy kärsiä  kaikkien edessä ristinpuussa, vaikka eivät liene enempää syntiä tehneet kuin muutkaan.

Mutta se vaalien tulos. Sehän oli ihan ok. Tuntuu turvalliselta, koska työtä ja toimeentuloa tarvitaan. Uskoisin, että tällä kokoonpanolla, olipa hallitus sitten punertava tai sinertävä, se kyllä onnistuu, jos yli päätään on onnistuakseen.

Katsoin ulkolinja-ohjelman Troikan kylmää kyytiä ja puistatti. Miten on mahdollista, että ihminen pystyy ja haluaa sillä tavoin ja siinä määrin valehtelemaan. Ennen muuta tietysti itselleen, mutta samalla muille. Haitat, kaaos valuu meille muille. Jollette ole katsoneet, kannattaa katsoa. Silmät miltei tippuu päästä, vaikkei ole ennestäänkään ruusunpunaisten lasien läpi kurkistellut. Sanattomaksi panee, onkohan ihmiskunnalla enää mitään mahdollisuutta korjata kurssia.

Täytyy olla. TÄYTYY OLLA. Tätä taustaa vasten tuntuu turvalliselta meikäläinen vaalitulos. Ne olivat arvovaalit, vaikka vihreät ja vasemmisto eivät niiden merkitystä tässä mielessä havainneetkaan. Minusta kansalaiset äänestivät eettisyydestä, rehellisyydestä. Kyllästymispiste keinottelutaloudelle täyttyi. Toivottavasti uusi eduskunta suntautuu kansan viestiin täydellä vakavuudella.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Huhtikuu aluillaan. Pääsiäinen ja kylmää kuin kellarissa. Onneksi sateli, kasteli maan, se tietää kevättä, vaikka odottaa pitääkin.
Vaalikuume hehkeimmillään, mutta ei ole paljon, mistä luvata, paitsi leikkauksia. Saas nähdä, mitä niskaan ropisee, jahka vaalit on ohi. Mitä ja kenelle. Näyttää että etuoikeutetut ovat eduistaan huolta pitäneet. Sieltä ei leikata, sakset käy lähempänä meikäläisten päitä.
Yksi kelvollinen ehdotus on ikäänkuin sivuhuomautuksena vilahtanut. Tehtäisiin toimeentulotuesta vastikkeellista. Heikoimpaan ainekseen sekin kyllä osuu, mutta toisaalta. Miksi pitää terveelle ja työkykyiselle ihmiselle maksaa pelkästä kotona olosta. Mikäli on terve ja työkykyinen, kaikki toimeentulotuen saajat eivät ole. Mutta jos on, niin hyvin voisi ohjata sellaiselle tuen saajalle tukea vastaan työtä, sellaista, jota asianomainen pystyy tekemään vaarantamatta omaa tai työn kohteen terveyttä ja turvallisuutta. Töitä löytyisi roppakaupalla. Vanhusten ulkoiluttamiseen, virkistystoimintaan, pienten kotihommien, siivouksen, kaupassa käymisen suorittamiseksi. Moni muukin homma sopivalla ohjauksella onnistuisi. Joten, mitä jos mietittäisiin asiaa. Ei olisi tarpeen silti hiki hatussa huhkia. Pienempikin aika tai jakso välillä riittäisi. Tässä pitäisi vain taas kerran huomioida, ettei muita etuja leikattaisi. Sosiaaliturvan eturemontti on kiireellisimpiä asioita. Työtä suosivaksi, turhian kiemuroita poistaen. Etuja voitaisiin varmasti sen jälkeen nostaakin, että toimeentulo paranisi. Terve järki käyttöön, uusi eduskunta! Hieman inhimillisyyttä ja suoruutta!