Raataja rahanalainen? No, on raatamisessa jotain hyvääkin. Tulee terve väsymys ja jonkin sortin tyydytyksen tunne, kun on taas yksi homma listalta pois pyyhittävissä. Nurmikko ajettu, aita leikattu, maalta tuodut saunahalot sahattu. En kyllä ollut tekemisen subjekti, vaan apuvoimissa. Hyvä niinkin. Lapsenlapsikin kävi, äitinsä ja tätinsä kanssa. Teimme metsäkävelyn. Pienellä ihmisellä riittää ihmettelemistä. Matka joutuu hitaasti, mutta ehkä kehittyviin aivoihin piirtyy tarpeellista rakennusainetta. Valtava elämänhalu. Ja ruokahalu. Ei tarvitse satuja kertoilla niinkuin omille lapsille joskus. Kuppi tyhjenee ja vatsa täyttyy. Mukavaa sitä on seurata, kun ei ole kasvatusvastuussa.
Hauska ja hyödyllinen päivä. Enemmän tällaista.

Moikka taas, blogipäiväkirjani! Laiskasti olen sinua tervehtinyt. Pitäisikö yrittää parannusta. Satuin katsomaan Studio 55:sta ja sieltähän tupsahti eteen positiivari, positiivisuuden ammattilainen. Nimi pääsi jo karkaamaan, mutta ajatus ei. Kopsahti taas nilkkaan. Pitääkö aina ruikuttaa, aina mellastaa ikävissä asioissa. Tilanteita voisi näköjään silmäillä toisinkin. Ajatus positiivarilla oli, että minkä toivot tapahtuvan, usko siihen ja ponnistele sitä kohti. Ennemmin tai myöhemmin olet päämäärääsi lähempänä. Ja kannusta ja innosta muita. Eli kanna kaverin kuormaa, mutta ei naama mutturalla. Vaikutti hyvin viisaalta. Pitääpä kokeilla.

Juhannus tuli ja meni. Kohta koko kesäkuu. Onneksi on mökki ja pläntti maata niin kaupungissa kuin korpien kätköissä Pohjois-Karjalassa. Joten työtä riittää. Heinä kasvaa kylmänäkin kesänä. Ja tänään oli sitä paitsi lämmintä, hellettä sanoisin. Aitaa leikatessa ja roskia haravoidessa tuli niin kuuma, että heikotti. Mitäs valitin. Aina kalahtaa omaan nilkkaan. Työ pitää mielen kurissa. Hyvä kun sitä piisaa. Ja kyllä piisaa. Täällä kun saa paikat joltiseenkin järjestykseen, pitää ponkaista maalle ja rykäistä samat kuviot. Heinää ja taas heinää. Hikeä ja saunan lämmitystä. Ehtii sentään lukea silti ja kykkiä sohvalla muutaman elokuvan verran. TV-studio ei tosin kummoisiakaan tarjoa. Vähissä ovat vanhan ajan kunnon kuvat. No tuleepa lähdettyä sitten jaloittelemaan, konserttiin ja jopa juhannustansseihin! Että silleen.

Huomenna juhannusaatto! Kylmää ja sateista edelleen. Miten tämä meneekin näin. Talous laahaa, supistuksia ja leikkauksia, joita on pakko tehdä. Kohdentuvatko oikeille ihmisille? Ehkä eivät. Eläkeläiset tuntuvat ainakin oleva pahassa puristuksessa. Studio 55:n vieraana käväisi jokin aika sitten Eläkeläisten keskusliiton toiminnanjohtaja Timo Kokko puhumassa pieneläkeläisten puolesta. Poimin muutamia lukuja. Toivottavasti kuulin ja kirjasin oikein. 54 % suomalaisista saa eläkettä alle 1400 euroa, 33 % alle 1100 euroa ja 200 000 alle 800 euroa. Ei naurata, jos ei ole muita tuloja tai perusvarantoa kertynyt matkalla siihen mennessä. Eihän tuolla elä, ei millään, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Maaseudulla on tietysti hitusen helpompaa, varsinkin jos sattuu olemaan oma mökki ja pikku palsta sen ympärillä. Siellä on myös mahdollista vuokrata jonkinmoinen viljelypläntti. Kaupungissa se on vaikeampaa ja palstat ovat pitemmällä. Maaseudulla on myös helpompi kerätä marjoja ja sieniä tai muita luonnon antimia. Mutta ei ole helppoa sielläkään. Onnistuu se sinnikkäälle tietysti täälläkin, jos on terveet kintut ja säkillinen sisua. Eihän eläkkeiden pitäisi olla noin pieniä. Varsinkin kun jotkut kahisuttelee setelikasoissa. Eläkkeiden pienuus johtaakin pahimmillaan siihen, ettei raha riitä mihinkään. Jopa lääkkeet pitää puolittaa. Herätys kansalaiset !!! Asumistukia leikataan. Mikäli kuulin oikein 70 % menettää asumistuen ja 1/4:lta  leikataan 100 e kuussa. Tuntuu pahalta. Tässä kylmässä maassa, poliittisesti epävakaassa maailmassa pitää vielä ajatella joka päivä riittääkö raha asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin. Arktisuus on jo sinänsä kyllin suuri rangaistus. Keksisikö joku, miten tästä päästäisiin kuivemmalle maalle.