Vilhelm Valloittaja seisoo paljaalla kallionlaella kaupunkikerrostalonsa lähituntumassa, haistelee ilmaa ja pyörittelee käsissään vanhaa lippistä. Pitäisi lähteä matkaan. Mihin suuntaan? Itään, etelään, länteen vai pohjoiseen? Tuo kaikki on koettu. Serkut, pikkuserkut, isät ja esi-isät ovat lennelleet sinne tänne. Reppuun on tarttunut tarinaa ja kuvaa. Arkistot ovat pullollaan teksti- ja kuvatallenteita. Ei siis mitään uutta auringon alla. Paitsi sentään: ylös tai alas. Niistä tiedetään vähemmän.
Alas Vilhelm Valloittaja tietää pääsevänsä aikanaan, ainakin pari metriä, jos hyvin käy. Enemmänkin, kun tekee jälkisäädöksen tuhkauksestaan. Ripoteltava mereen, syvimmälle kohtaa. Merivirrat vellovat ja joku hiukkanen voi uiskennella vajoaman pohjamutiin. Mutta kun ei tiedä, mitä perimää hiukkaset sisällään kantavat ja kulkeutuuko sielu, hitunen siitä, hiukkasissaan vai sekoilee ihan muualle, omia teitään.
Siispä ylös, se on oikea suunta, lähempänä taivasta; hyvä asia sielun kannalta.
Vilhelm Valloittaja haluaa lohkaista hyppysiinsä tai edes aivojensa kartalle kaistaleen avaruutta. Hän on utelias. Hän haluaa tutkia. Jotain hän tietää ennestään. Jotain on tutkittu, käyty kuussa ja kartoitettu Marsia. Se kiehtoo.
Entä asteroidit? Vilhelm on lukenut kummia asteroideista. Aurinkoa kiertää lukuisia erikokoisia järkäleitä, jopa liki miljoona semmoista mötikkää, joiden halkaisija on yli kilometrin. Huh huh. Kun ei vain tipahtaisi päähän tai talon katolle.
Mikä niissä kiinnostaa? No herra jestas! Mineraalit ja malmit, niitä on tonneittain. Platinametalleja. Psst! Ei puhuta ääneen. Muitakin on menossa. Tavara on arvokasta. Käsittämättömän arvokasta.
Mutta hetkinen, miten niitä yksin rahtaisi. Tai edes yksi yhtiö. Yksi valtio? Ei mitenkään. Parempi perustaa kimppa näin hankalissa hankkeissa. Vilhelm Valloittaja on lukenut uusista innovaatioista ja hiukset pyörivät lipan alla yhä hurjemmin. Suunnitellaan aurinkotuulipurjetta. Idea on jo esitelty 2006. Suunnitelman luoja, yllätys yllätys, on suomalainen Pekka Janhunen! Hänen vetämänsä projekti etenee jo seitsemässä Euroopan maassa! Hengästyttää! (Helsingin sanomat 19.10.2013) Ollaan me aikamoisia. Kaikkialla sormet harallaan!
Jotkut asteroidit kulkevat pitemmällä, jotkut ajoittain aika lähelläkin maata. Pitää vain odottaa sopivaa hetkeä, että joku saadaan siepattua. Eikä niitä aiota selkärepussa maahan asti raahata, vaan napata parkkiin, varastoon. Tässä on isot maat mukana. Kuulostaa hassulta. Vilhelm Valloittaja on lukenut ns. Lagrangen pisteestä. Pisteessä asteroidi pysyy aika hyvin paikallaan, koska Maan, Kuun ja Auringon painovoimat kumoavat toisensa. Tällaisia kelvollisia pisteita kuuluu olevan maan lähellä viisi. Jos ja kun asteroidi saadaan hinattua johonkin tällaiseen pisteeseen, alkaa suomalaisella aurinkotuulipurjeella sutina, josta jokunen vuosikymmen sitten ei olisi voitu uneksia. Se alkaa kuljettaa rahtia. Sähköpurje on kuulema halpa ja tarkoitukseen hyvin sopiva laite. Se soveltuu Pekka Janhusen mukaan mihin tahansa planeettojen ja kuiden väliseen liikenteeseen. Että silleen.
Lienee parasta vetää henkeä ja jatkaa toisella kertaa! Niin on asiat isoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti