runot, kirjoittaminen, kirjallisuus, yhteiskunnallinen tiedostaminen, kannanotot yleisiin asioihin, pohjoiskarjalaisuus, mökkeily ym.
tiistai 23. joulukuuta 2014
Aatonaatto. Hiljaista, rauhallista. Odottelemme jouluvieraitamme, erityisesti Miska-pikkuista. Hommat on suurimmaksi osaksi tehty, mitä nyt viimeiset huomenna. Olohuoneesta kantautuu joulumusiikin säveliä. Istun ja kirjoitan. Sain juuri tutulta tervehdyksen sähköpostissa. Kortteja on lähetetty ja saatu. Mukavia nämä vanhan ajan viestit. Menneet vuosikymmenet kuiskailevat. Meidän ikäluokka ei ole niin vahvasti fiksautunut facebookeihin, someen tai instagrammiin. Ainakin jouluna odottaa enemmän rauhaa, tunnelmaa, visuaalista iloa kuusineen ja koristeluineen, hyvää ruokaa ja hyvää yhdessäoloa. Se täyttää mielen ilolla. Iloista, henkevää joulua kaikille!
torstai 18. joulukuuta 2014
Joulu käsitetään perhejuhlaksi, ehkä liikaakin. Tulen toisinaan ajatelleeksi yksinäisiä ihmisiä, jotka jouluna tuntevat itsensä vielä enemmän yksinäiseksi. Olisi huomaavaista pyytää mukaan, jos lähipiirissä on sellaisia ihmisiä. Ei yksi ihminen tai muutamakin paljon vaivaa tai kuluja lisää. Ruokaa tulee kuitenkin tehtyä liikaa ja ilon jakaminen on ilmaista. Kaikki eivät kuitenkaan halua tai uskalla tulla, koska olemme niin perhesidonnaisia. Tällainen ajattelu on aivan turhaa, joukossa ilo tiivistyy.
Yksinäisyys on muutenkin aikamme vakava ongelma. Seuraa kaivattaisiin niin koteihin kuin yhteisötiloihinkin. Vaikka asuukin ehkä senioritalossa tai vanhainkodissa, virkistyksen järjestäminen saattaa olla vähäistä. Osalla voi olla heikko liikuntakyky ja jotkut peräti sänkyyn sidottuja. Päivät ovat pitkiä. Onneksi nyt on otettu mediassa asia esille ja se on synnyttänyt hyvää toimintaa. Mutta saattaa olla, että kun huomio loppuu, toimintakin vähenee. Asiaa pitäisi pitää jatkuvasti esillä ja meidän kunkin olisi hyvä yrittää mahdollisuuksien mukaan tehdä oma osuutemme, lähteä liikkeelle. Enemmän se antaa kuin ottaa, ihan varmasti.
Yksinäisyyttä on myös nuorempien keskuudessa, perheissä ja ihan nuorillakin. Yritetään katsella ympärillemme välittävin silmin.
Yksinäisyys on muutenkin aikamme vakava ongelma. Seuraa kaivattaisiin niin koteihin kuin yhteisötiloihinkin. Vaikka asuukin ehkä senioritalossa tai vanhainkodissa, virkistyksen järjestäminen saattaa olla vähäistä. Osalla voi olla heikko liikuntakyky ja jotkut peräti sänkyyn sidottuja. Päivät ovat pitkiä. Onneksi nyt on otettu mediassa asia esille ja se on synnyttänyt hyvää toimintaa. Mutta saattaa olla, että kun huomio loppuu, toimintakin vähenee. Asiaa pitäisi pitää jatkuvasti esillä ja meidän kunkin olisi hyvä yrittää mahdollisuuksien mukaan tehdä oma osuutemme, lähteä liikkeelle. Enemmän se antaa kuin ottaa, ihan varmasti.
Yksinäisyyttä on myös nuorempien keskuudessa, perheissä ja ihan nuorillakin. Yritetään katsella ympärillemme välittävin silmin.
Niin se meidän suvun pikkujoulu tuli ja meni. Hauskaa oli, uskoakseni kaikilla. Lapsillamme oli aikoinaan tapana pitää esityksiä jouluna, juhlissa ja jopa silloisen taloyhtiömme tilaisuuksissa. He perustivat "yhtymän" Kolmio Oy, joka aina suunnitteli esitykset ja esitti. Aikuistumisen myötä homma raukesi, mutta nyt lapsenlapsemme jatkavat perinnettä omalla panoksellaan. Oli upeaa katsella, kun sisarenityttären kymmenen vuoden kieppeillä olevat tytöt esittivät tanssia ja jumppaa musiikin säestyksella ja ottivat sitten pikku Miskan mukaan. Voi sitä iloa, mikä heidän ja Miskan kasvoilta loisti, kun istuimme takkahuoneessa piirissä ympärillä katselemassa. Miska otettiin mukaan ihan suvereenina jäsenenä ja hän yritti tosiaan parhaansa, katsoi, miten isommat tekevät ja teki perästä niin kuin osasi. Uskomaton tuo itseluottamus, mikä pienellä ihmisellä voi olla. Kolmio Oy perustettiin uudelleen ja varmaan jatkuu. Yksi lapsenlapsista oli tosin venähtänyt jo niin isoksi, että tyytyi katselemaan meidän joukossa. Mutta hänkin viihtyi.
Ylihuomenna on sitten miehen suvun bileet, erilaiset, koska aivan pikkuisia ei ole enää Miskaa lukuunottamatta. Hauskaa silti tavata, kahvitella ja rupatella. Viisi perhettä koolla lapsineen ja lapsenlapsineen. Kyllä kuulumisia riittää eikä kasvokkain tavata vuoden mittaan kaikkien kanssa kovin usein. Joulun aika on ihanaa. Nyt kun on viisastunut niin paljon, ettei suotta rehki ja raada liikaa. Osaa ottaa joulun jouluna, keskittyä sen tunnelmaan, rauhaan ja läheisyyteen.
Ylihuomenna on sitten miehen suvun bileet, erilaiset, koska aivan pikkuisia ei ole enää Miskaa lukuunottamatta. Hauskaa silti tavata, kahvitella ja rupatella. Viisi perhettä koolla lapsineen ja lapsenlapsineen. Kyllä kuulumisia riittää eikä kasvokkain tavata vuoden mittaan kaikkien kanssa kovin usein. Joulun aika on ihanaa. Nyt kun on viisastunut niin paljon, ettei suotta rehki ja raada liikaa. Osaa ottaa joulun jouluna, keskittyä sen tunnelmaan, rauhaan ja läheisyyteen.
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Kohta on taas joulu. Niin se aika vilistää. Säät olivat viime joulun alla muistaakseni joltisenkin samanlaiset kuin nyt. Tuhruista, sateista, harmaata. Vaan eipä masennuta. Joulu tulee sittenkin. Joskus kun taivaanvalo pilkistää pilven raosta, tuntuu upealta. Pitäisi käydä tontilta hakemassa kuusi, kun pikkuinen tulee kylään. Moneen vuoteen emme ole kuusta hakeneetkaan. Nyt täytyy. Jotkut pakenee joulua ulkomaille, risteilylle tai ravintolaan. Me ei osata eikä haluta. Joulun voi viettää myös rauhallisesti ilman isompia lahjapinoja, hyvän ruoan ja hyvän mielen kanssa, tavata sukulaisia ja lueskella ehkä lahjaksi saatuja kirjoja.
Saattaa olla, ettei tule lunta jouluksi. Ei haittaa, ei tarvitse liukastella, säästyy monta lonkkaa ja rannetta. Laitoimme jo jouluvalot ulos. Kynttilöiden kanssa pitää nyt olla säästeliäs ja varovainen sisätiloissa. Pikkuinen kun ehtii kaikkialle.
Launtaina on meidän suvun pikkujoulu meillä, seuraavana lauantaina miehen suvun lankomiehen perheen luona. Nämä tapaamiset ovat aina mukavia. Muuten ei välttämättä nähdäkään kaikkien kanssa niin usein. Näitä odotellessa hyvää joulua kaikille!
Saattaa olla, ettei tule lunta jouluksi. Ei haittaa, ei tarvitse liukastella, säästyy monta lonkkaa ja rannetta. Laitoimme jo jouluvalot ulos. Kynttilöiden kanssa pitää nyt olla säästeliäs ja varovainen sisätiloissa. Pikkuinen kun ehtii kaikkialle.
Launtaina on meidän suvun pikkujoulu meillä, seuraavana lauantaina miehen suvun lankomiehen perheen luona. Nämä tapaamiset ovat aina mukavia. Muuten ei välttämättä nähdäkään kaikkien kanssa niin usein. Näitä odotellessa hyvää joulua kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)