Marraskuu, hämärää, tihkuista. Tottakai.

Uutistunku se vasta hurjaa onkin. Tilanne Itä-Ukrainassa ei ota rauhoittuakseen. Media työntää silmät korvat täyteen levottomuuksia. Hyvä dokumentti sentään tuli, Unkarista ja Berliinin muurin viime hetkien taustoista. Koskettava dokumentti. Ei ole aina helppoa olla päättäjänä, ei tosiaankaan. Rehellisiä, vastuuntuntoisia sellaisia on harvassa. Unkarin silloinen nuori johtaja kuului näihin harvoihin ja viisaisiin. Hienoa havaita, että sellaisiakin on tai on ainakin ollut.

Ikävää oli seurata sitä vastoin Luxenburgin veroparatiisikäytänteitä. Kaikki tuntuu onnistuvan käsiä levittelemällä. Maksamista riittää meille kelpo kansalaisille, jos vastuunkantajat ovat ulkoistaneet tuossa määrin vastuunsa. Mitenkään minun aivoihini ei mahdu se, miksi näin menetellään. Ymmärrän kyllä jotenkin välistä vedon. Se lienee ihmisillä karvoissa jo syntyessään. Mutta en ymmärrä, että sen tarvitsee olla noin kohtuutonta. Että ei makseta käytännössä mitään. Miksi ??? Jos on paljon annettu, eikö siitä voisi  jakaa tilkan myös yhteiseen hyvään. Hiekanmurusen verran. Jos ei muun, niin oman mielentasapainon vuoksi.