Yhteiskunta jatkuvassa liikkeessä. Vasemmisto lähti. Pääministeri ilmoitti eroavansa. Tästä en oikein pidä, vaikka sinänsä ymmärränkin. Laivan jättäminen pahimmassa myrskyssä. Ei hyvä. Ja airojen päästäminen ajelehtimaan! Nyt olisi tarvittu vastuunkantajaa. Siitä kun on puhuttu suu rakkuloilla koko hallituskauden ajan.

Paikan tavoittelijat lakkaavat varpaankynsiään. Kuppien painoarvoja punnitaan.  Tutkaillaan  myös kansalaisten kuppeja. Sinulta pois. Eihän sinulta olisi mitä ottaa, totta. Mutta kun pitää. Pitää ottaa kaikilta. Tasapuolisesti, samassa veneessä ollaan. Mikä se sellainen vene, johon kaikki mahdutaan. Ohoh.

Ja ovatko unohtuneet perinteiset käsityötaidot. Viilan ja höylän käyttö. Kuka nyt viilaisi ohuinta tukipuuta. Sellainen keppi romahtaa. On isompiakin pilareita, niissä muhkuja ja patteja jos jonkinlaisia, liikavarpaita. Sieltä voisi  yrittää.

Likinäköä vai mitä? Kokonaisuus ei millään kirkastu.

Muutama ylimääräinen raapaisu ja  köyhän kuppi vuotaa. Löytyisi toisenlaista avaruutta silmälle, jos katsoa kestäisi.

Ajatellaan, että kansalainen on pehmeä pajunvitsa, aina se taipuu, ei taitu. Avatkaa hyvänen aika ne sumuiset silmänne. Katsokaa tilastoja, niitä ymmärrätte. Syrjäytyneet ja pois potkitut. Mitkä määrät ja mitä se maksaa. Kulujen suuruus sentään pitäisi olla teidän rekisterissänne, jos ihmisen arvo ei kiinnosta. Ajatelkaa hiekkalaatikon reunalle kädet helmassa istumaan unohtuneita. Mitä tahansa ei jaksa. Pitäisi olla tulevaisuuden viltin riekale jossain ulottuvilla, johon voisi voimanrippeillään tarttua.

Ei kannata etäännyttää toivon varantoa. Se käy kalliiksi. Antakaa herra jestas hitusen periksi. Luovuttakaa hitunen pitojen purtavista myös piikojen puolelle pöytää, että kastittomallakin olisi elämä.

Tehokkaan katumisen säännöstö???????  Eikö pysty katumaan ennenkuin on viimeinen pakko?