maanantai 21. huhtikuuta 2014

Huomenta! Pääsiäinen kohta mennyt, tämäkin vuonna 2014. Vilkaistuani muutamaa aikaisempaa blogiani, huomaan juuttuneeni jonkinlaiseksi sosiaaliseksi omaksitunnoksi. Sanoja sanojen perään. Eihän ne toimi. Tekoja pitäisi olla. Mutta tällainen Maija Muttinen on kykenevä niin vähään. Teot ovat pieniä ja huuhtoutuvat hiekkaan. Tarve olisi kova, mutta taito puuttuu. Pientä näpertelyä siellä täällä, ei se maailmaa mullista. Mutta toisaalta, mullistajia riittää. On liiankin kanssa. Tahtoo vain mullistua huonompaan suuntaan.
No, vielä tämä päivä pääsiäistä. Aurinko paistaa, kesäisen lämmintä. Lapset ja lapsenlapsi kyläilivät eilen. Syötiin pääsiäiskalkkunaa. Amerikoissa se taitaa olla kiitospäivän ruoka. Kiitoksen syytä meilläkin yllin kyllin. Terve lapsenlapsi, ihana, konttaa, puhuu pulputtaa, sanojen alkiot jo havaittavissa. Kaipaa syliä ja huomaamista. Siinäpä iloa ja elämän merkitystä kerrakseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti