Kehärata tuli testattua. Eipä ollut kummoinen elämys, suuri osuus istuskelua pimeässä tunnelissa. Maisema-anti oli vähäinen. Hyödyllinen kyllä poikittaisliikennetta tarvitseville ja lentokentälle matkaaville, kunhan lentokentän laituri on valmis. Samalla tuli piipahdettua Cityssä, käytyä Hietsun torilla ja tavattua perhettä, ennen muuta lapsenlasta. Leikkipuistossakin piipahdimme. Ihana päivä, aurinkoinen ja lämmin. Kyllä Helsinki on kaunis kaupunki. Puistoja ja leikkipuistoja joka puolella. Hyvä elää lapsenkin kanssa, vaikkei omaa pihaa olisikaan. Vaatii vain hiukan viitseliäisyyttä.
Unohtui siinä reissun myötä Kreikka-siksak ja muut maailmanpoliittiset sakkaukset. Ei tälle huseeraukselle juuri mitään voi. Pitää vain yrittää iloita siitä, mitä vielä on.

Raataja rahanalainen? No, on raatamisessa jotain hyvääkin. Tulee terve väsymys ja jonkin sortin tyydytyksen tunne, kun on taas yksi homma listalta pois pyyhittävissä. Nurmikko ajettu, aita leikattu, maalta tuodut saunahalot sahattu. En kyllä ollut tekemisen subjekti, vaan apuvoimissa. Hyvä niinkin. Lapsenlapsikin kävi, äitinsä ja tätinsä kanssa. Teimme metsäkävelyn. Pienellä ihmisellä riittää ihmettelemistä. Matka joutuu hitaasti, mutta ehkä kehittyviin aivoihin piirtyy tarpeellista rakennusainetta. Valtava elämänhalu. Ja ruokahalu. Ei tarvitse satuja kertoilla niinkuin omille lapsille joskus. Kuppi tyhjenee ja vatsa täyttyy. Mukavaa sitä on seurata, kun ei ole kasvatusvastuussa.
Hauska ja hyödyllinen päivä. Enemmän tällaista.

Moikka taas, blogipäiväkirjani! Laiskasti olen sinua tervehtinyt. Pitäisikö yrittää parannusta. Satuin katsomaan Studio 55:sta ja sieltähän tupsahti eteen positiivari, positiivisuuden ammattilainen. Nimi pääsi jo karkaamaan, mutta ajatus ei. Kopsahti taas nilkkaan. Pitääkö aina ruikuttaa, aina mellastaa ikävissä asioissa. Tilanteita voisi näköjään silmäillä toisinkin. Ajatus positiivarilla oli, että minkä toivot tapahtuvan, usko siihen ja ponnistele sitä kohti. Ennemmin tai myöhemmin olet päämäärääsi lähempänä. Ja kannusta ja innosta muita. Eli kanna kaverin kuormaa, mutta ei naama mutturalla. Vaikutti hyvin viisaalta. Pitääpä kokeilla.

Juhannus tuli ja meni. Kohta koko kesäkuu. Onneksi on mökki ja pläntti maata niin kaupungissa kuin korpien kätköissä Pohjois-Karjalassa. Joten työtä riittää. Heinä kasvaa kylmänäkin kesänä. Ja tänään oli sitä paitsi lämmintä, hellettä sanoisin. Aitaa leikatessa ja roskia haravoidessa tuli niin kuuma, että heikotti. Mitäs valitin. Aina kalahtaa omaan nilkkaan. Työ pitää mielen kurissa. Hyvä kun sitä piisaa. Ja kyllä piisaa. Täällä kun saa paikat joltiseenkin järjestykseen, pitää ponkaista maalle ja rykäistä samat kuviot. Heinää ja taas heinää. Hikeä ja saunan lämmitystä. Ehtii sentään lukea silti ja kykkiä sohvalla muutaman elokuvan verran. TV-studio ei tosin kummoisiakaan tarjoa. Vähissä ovat vanhan ajan kunnon kuvat. No tuleepa lähdettyä sitten jaloittelemaan, konserttiin ja jopa juhannustansseihin! Että silleen.

Huomenna juhannusaatto! Kylmää ja sateista edelleen. Miten tämä meneekin näin. Talous laahaa, supistuksia ja leikkauksia, joita on pakko tehdä. Kohdentuvatko oikeille ihmisille? Ehkä eivät. Eläkeläiset tuntuvat ainakin oleva pahassa puristuksessa. Studio 55:n vieraana käväisi jokin aika sitten Eläkeläisten keskusliiton toiminnanjohtaja Timo Kokko puhumassa pieneläkeläisten puolesta. Poimin muutamia lukuja. Toivottavasti kuulin ja kirjasin oikein. 54 % suomalaisista saa eläkettä alle 1400 euroa, 33 % alle 1100 euroa ja 200 000 alle 800 euroa. Ei naurata, jos ei ole muita tuloja tai perusvarantoa kertynyt matkalla siihen mennessä. Eihän tuolla elä, ei millään, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Maaseudulla on tietysti hitusen helpompaa, varsinkin jos sattuu olemaan oma mökki ja pikku palsta sen ympärillä. Siellä on myös mahdollista vuokrata jonkinmoinen viljelypläntti. Kaupungissa se on vaikeampaa ja palstat ovat pitemmällä. Maaseudulla on myös helpompi kerätä marjoja ja sieniä tai muita luonnon antimia. Mutta ei ole helppoa sielläkään. Onnistuu se sinnikkäälle tietysti täälläkin, jos on terveet kintut ja säkillinen sisua. Eihän eläkkeiden pitäisi olla noin pieniä. Varsinkin kun jotkut kahisuttelee setelikasoissa. Eläkkeiden pienuus johtaakin pahimmillaan siihen, ettei raha riitä mihinkään. Jopa lääkkeet pitää puolittaa. Herätys kansalaiset !!! Asumistukia leikataan. Mikäli kuulin oikein 70 % menettää asumistuen ja 1/4:lta  leikataan 100 e kuussa. Tuntuu pahalta. Tässä kylmässä maassa, poliittisesti epävakaassa maailmassa pitää vielä ajatella joka päivä riittääkö raha asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin. Arktisuus on jo sinänsä kyllin suuri rangaistus. Keksisikö joku, miten tästä päästäisiin kuivemmalle maalle.

Huhtikuu lopuillaan. Vappua varrotaan, edelleen kylmää kuin kellarissa. TULEEKO TÄSTÄ KESÄÄ?
Vaalit tuli ja meni. Ihan hyvinhän siinä kävi. Vihreät ja vasemmisto tosin kummastelivat ja ymmärrän kyllä. Taiteilijoiden tulotalous on täysin rempallaan. Muut ryhmät saavat edes jotain tukea, mutta taiteellaan ns. elävät, pikemminkin muita elättävät, eivät saa edes hippusia, joitakin onnekkaita lukuunottamatta. Ja kuitenkin he tuovat muille, meille tavan kansalaisille iloa ja helpotusta, aivoravinnetta. Jälleen sanoisin, häpeä Suomi. Korjatkaa asia kiireesti. Miksi yhden ryhmän täytyy kärsiä  kaikkien edessä ristinpuussa, vaikka eivät liene enempää syntiä tehneet kuin muutkaan.

Mutta se vaalien tulos. Sehän oli ihan ok. Tuntuu turvalliselta, koska työtä ja toimeentuloa tarvitaan. Uskoisin, että tällä kokoonpanolla, olipa hallitus sitten punertava tai sinertävä, se kyllä onnistuu, jos yli päätään on onnistuakseen.

Katsoin ulkolinja-ohjelman Troikan kylmää kyytiä ja puistatti. Miten on mahdollista, että ihminen pystyy ja haluaa sillä tavoin ja siinä määrin valehtelemaan. Ennen muuta tietysti itselleen, mutta samalla muille. Haitat, kaaos valuu meille muille. Jollette ole katsoneet, kannattaa katsoa. Silmät miltei tippuu päästä, vaikkei ole ennestäänkään ruusunpunaisten lasien läpi kurkistellut. Sanattomaksi panee, onkohan ihmiskunnalla enää mitään mahdollisuutta korjata kurssia.

Täytyy olla. TÄYTYY OLLA. Tätä taustaa vasten tuntuu turvalliselta meikäläinen vaalitulos. Ne olivat arvovaalit, vaikka vihreät ja vasemmisto eivät niiden merkitystä tässä mielessä havainneetkaan. Minusta kansalaiset äänestivät eettisyydestä, rehellisyydestä. Kyllästymispiste keinottelutaloudelle täyttyi. Toivottavasti uusi eduskunta suntautuu kansan viestiin täydellä vakavuudella.

Huhtikuu aluillaan. Pääsiäinen ja kylmää kuin kellarissa. Onneksi sateli, kasteli maan, se tietää kevättä, vaikka odottaa pitääkin.
Vaalikuume hehkeimmillään, mutta ei ole paljon, mistä luvata, paitsi leikkauksia. Saas nähdä, mitä niskaan ropisee, jahka vaalit on ohi. Mitä ja kenelle. Näyttää että etuoikeutetut ovat eduistaan huolta pitäneet. Sieltä ei leikata, sakset käy lähempänä meikäläisten päitä.
Yksi kelvollinen ehdotus on ikäänkuin sivuhuomautuksena vilahtanut. Tehtäisiin toimeentulotuesta vastikkeellista. Heikoimpaan ainekseen sekin kyllä osuu, mutta toisaalta. Miksi pitää terveelle ja työkykyiselle ihmiselle maksaa pelkästä kotona olosta. Mikäli on terve ja työkykyinen, kaikki toimeentulotuen saajat eivät ole. Mutta jos on, niin hyvin voisi ohjata sellaiselle tuen saajalle tukea vastaan työtä, sellaista, jota asianomainen pystyy tekemään vaarantamatta omaa tai työn kohteen terveyttä ja turvallisuutta. Töitä löytyisi roppakaupalla. Vanhusten ulkoiluttamiseen, virkistystoimintaan, pienten kotihommien, siivouksen, kaupassa käymisen suorittamiseksi. Moni muukin homma sopivalla ohjauksella onnistuisi. Joten, mitä jos mietittäisiin asiaa. Ei olisi tarpeen silti hiki hatussa huhkia. Pienempikin aika tai jakso välillä riittäisi. Tässä pitäisi vain taas kerran huomioida, ettei muita etuja leikattaisi. Sosiaaliturvan eturemontti on kiireellisimpiä asioita. Työtä suosivaksi, turhian kiemuroita poistaen. Etuja voitaisiin varmasti sen jälkeen nostaakin, että toimeentulo paranisi. Terve järki käyttöön, uusi eduskunta! Hieman inhimillisyyttä ja suoruutta!