perjantai 10. heinäkuuta 2015

Heinäkuu kohta puolivälissä ja mitä odotammekaan. Pieni siivu hellettä ei olisi pahitteeksi. No tämänkaltaisten kesäkelien ansio on siinä, että ehtii lukea ja tehdä vaikka ristikoita. Muutamia tuttavuuksia on syntynyt. Aiemmin keväällä luin Murakamin Norvegian Wood ja hiukan myöhemmin saman kirjailijan Vaiteliaan miehen vaellusvuodet. Pidin molemmista, erityisesti jälkimmäisestä. Murakami ei hötkyile, vaan kuljettaa juonta vitkastellen, mutta niin, että mielenkiinto säilyy. Henkilöt eivät ole mitenkään tyypillisesti japanilaisia eikä Tokio tapahtumien taustalla ole lainkaan sellainen ruuhkainen suurkaupunki, joissa juniin sulloudutaan henkensä kaupalla. Meno on maltillista, paljon liikutaan pyörillä ja kävellen, myös usein junalla kyllä, varsinkin jälkimmäisessä kirjassa, jossa päähenkilö toimii asemien suunnittelijana. Siinä piipahdetaan Suomessakin juonen sivukäänteenä ja ote on ystävällinen, lämmin. Henkilöt ovat aika persoonallisia, mutta Murakami syväluotaa ihmisten tekoja ja vaikuttimia heinosti. Suosittelen.
Parhaillaan olen lukemassa eteläafrikkalaisen nobelistin omaelämäkerrallista tuotosta Nuoruus vuodelta 2002. En oikein ole onnistunut lämpenemään sille, vaikka kerronta onkin sinänsä valaisevaa kuvausta taiteilijan itsensä etsimisestä, haparoinnista, joka ei vielä tässä teoksessa ole johtanut mihinkään, mutta myöhempi tuotanto tietysti osoittaa, että on kyse lahjakkaasta kirjailijasta. Lisäksi luen myös ruotsalaisen Jan Guilloun teosta Madam Terror, joka oli Ruotsin myydyin kirja vuonna 2006, enkä yhtään ihmettele. Teksti tempaa mukaansa ja vie nykypolitiikan mutkallisiin kuvioihin. Törmätään tuttuihin maailmanluokan poliitikoihin nimiä myöten. Jatkan mielenkiinnolla.
Ja jos ei jaksa lukea, voi tehdä ristikoita. Hauskaa homma sekin, varsinkin jos saa jonkun tehtyä kokonaan tai liki kokonaan. Joten kaivetaan tästä harmaasta heinäkuusta muutama pilkahdus hengen valoa. Moikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti