Muutama näyte aikaisemmista kokoelmistani:


Silkkinen satula:


Karavaanitietä matkaavan mietteitä:

istun ajokkini selässä
tunnen sen kavioiden tasaisen jyskeen puutuvissa jäsenissäni
issykkul kaukana siintää
kuuntele issykkul
rakkaani kunlunvuorilla odottaa
nousevanohranheleä rakkaani
sinun tyttösi eivät miellytä minua issykkul
takkupalmikot lumisilmät
rakkaani kunlunvuorilla odottaa
rakkaani valmistaa naaleipiä pihakivellä
nefriittikivet hänen korvissaan helähtävät

(issykkul on järvi kaukoidässä silkkitien tuntumassa)


tungeksivat ostajat kojuni ympärillä
viekkaat silmänsä turkoosin turbaanin alla
tinkimistään tinkivät otsa väreillen
ahnaasti haluavat saaliiseensa tarttua
meluavat ja mekastavat, huutelevat kuulumisiaan olkani yli


kaadan kumissia mukiini
istun jakkaralle puotini perälle
annan heidän mekastuksensa valua yltäni
kuin sateen hiuksistani
lämmitän käsiäni mukin ympärillä
muistan rakastani
ei minua liikuta heidän aikailunsa
istun vakaasti paikallani lampun lepattessa sivummalla
tiedän heidän tarvitsevan silkkinsä
ostavan sen viimein asianmukaisin hinnoin



Tyttö tahollaan kaipaa rakastaan:


mentyäsi vuorimännyt olivat surullisia
taivas kasvoi niiden latvoista
ja kävi päivien mittaan kuulaammaksi
kunnes suovillanpehmeä kuura
peitti rakoilevaan saveen kivettyneet jäljet
roudittuneesta maasta nousi kylmä

ja minussa kasvoi hitaasti viha, kauppamies

menekin pois
olit liian lähellä iltatuulen punahehkuista hämärää
jasmiinien nahkeaa kimallusta
kengissäsi on turhan ohuelti multaa
mitä näillä pelloilla tekee sinunlaisellasi

kuitenkin varjojen käytyä syviksi
taivaan tummuttua, vesikäärmeen ja jalopeuran herättyä
annoin sinulle anteeksi
vaikka vuorimännyt eivät hymyilleet enää
katajat olivat lakanneet kahisemasta askelissasi


et kestänyt tätä hiljaisuutta jota rakastan
näitä hauraita kukkia rinteillä
illan leikittelyä poppelin lehdillä
veden tyyntä solinaa
uunista tulevan savun hajua joka tietää teeleipien kypsyvän
et näe näissä pienissä kukissa kylliksi elämää niinkuin minä
et ota niitä käteesi, tarkkaile niiden viivoja
paljon on niihin piirretty
sadat karavaanitiet idästä länteen
silkin ja norsunluun, teen ja tuoksuvan neilikan
norsunluun ja kullan
sinä etsit niitä kaukaisista maista loputtomilla matkoillasi
minä löydän ne niittyheinän kukinnossa majani seinustalla



Tällaisia tuntemuksia silkkitietä matkaavalla ja toisaalta häntä odottamaan jääneellä tytöllä
on aluksi. Matkan edetessä ja ajan kuluessa toisen ikävä ja paluun odotus täyttää mielen. Monenlaista liikkuu ajatuksissa.

Palaan kokoelman pariin myöhemmin.