maanantai 21. lokakuuta 2013



Luin tässä välipaloiksi Virginie Despentesin Teen spirit. Jännä kokemus. Yleensä en tämäntapaisiin törmää, mutta kirja jäi käteeni kirpparin kirjamyynnistä. Ostan usein lukemista kirppareilta. Valikoimat ovat runsaat ja sisältö monesti laadukasta. Joskus tekee suoranaisia löytöjä. Niin, siis Teen spirit. Kolmekymppinen punkkaripoika poteen angstia ja välttelee ihmisiä pienessä pariisilaisvuokrakämpässä.  Elämä on hakusessa, ihmiskontaktit puhelimen varassa ja toinenkin pössäys tuprahtelee ennenkuin sattuma tulee avuksi ja kiskoo miehen ihmisten ilmoille. Tulee yllättävä puhelinsoitto, jossa hän saa kuulla olevansa 13-vuotiaan tyttölapsen isä, varhaisnuoruuden lyhyen tuttavuuden seurauksena. Kirjassa on häkellyttävää ja kiehtovaa se, että molemmat, niin tytär kuin isäkin elävät kaoottista murrosikää rinnatusten. Kaveri menee tapaamaan tytärtään ja hyvin nopeasti muotoutuu lämmin ihmiskontakti. Isä ei ole mikään perusisä meikäläisten katsomusten mukaan, vaan työtön, rahaton, asunnoton, tyttöystävän nurkissa oleileva hasista poltteleva tyyppi. Kirjan kieli on railakkaan rempseää. Tytön ilmaantuminen saa miehen lopulta vaivalloisesti ja hitaasti hivuttautumaan kohti vastuullisempaa elämää, pieniä työkeikkoja alkaa löytyä ja hän päättää ryhdistäytyä muutoinkin. Isä ja tytär tuntuvat hyvin samanikäisiltä aluksi, mutta isän on pakko aikuistua. Kummallista, että tuolla tavoin elellyt miekkonen pystyy niin avoimesti ja hellyttävästi kohtaamaan lapsensa. Niin vain tapahtuu. Pinnalta katsoen Teen spirit on kevyt ja rosoinen, mutta se on pohjimmiltaan viisas kirja. Asioista puhutaan suorasukaisesti, hersyvällä huumorilla. Dialogi yleensäkin elävää ja napakkaa.
Voin suositella. Hauska, nopeasti luettava pikkukirjanen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti