sunnuntai 27. lokakuuta 2013



Sunnuntai. Eilen hotkaisin kirjamessut yhtenä suupalana. No, eksyin myös ruoka- ja viinimessuille, jossa oli toisenmoista purtavaa, mutta siitä ei enempää.
Keskityin aluksi saksalaisiin kirjailijoihin. Kuuntelin Sigfried Lenzeä, joka oli livenä paikalla ja kertoi  tuotannostaan, erityisesti Hetken hiljaisuus-teoksestaan. Lenzen saksaa oli ilo kuunnella.  Hetken hiljaisuus on muutamaan minuuttiin pysäytetty tuokiokuva, rakkaustarina koulumaailmasta. Jo ikääntynyt kirjailija oli epäröinyt, uskaltaako aiheeseen tarttua, mutta kommentaattorien mielestä kirjasta sukeutui hieno lukuelämys, pitänee haeskella käsiinsä. Olisihan sen sieltä tietysti saanut, mutta eipä sitä kaikkeen kerralla varannot riitä.
Toinen saksalainen, joka oli paikalla, oli Felicitas Hoppe; kirjan nimi oli myös Hoppe. Peter Lindberg haastatteli ruotsiksi ja pikkuisen piti pinnistellä, että pysyi mukana. Antoisa tuokio kuitenkin, Hoppe oli hauska, lasketteli letkeää huumoria. Tähänkään kirjaan en ole vielä tutustunut, joten enemmät kommentit jääkööt tuonnemmaksi.
Sitten keskityin Paula Tilliin. Hän kun sattui mukavasti olemaan seuraavana Katri Vala-lavalla. Kiinnostava ihminen ja kiinnostava aihe. Nykyisin Ruotsissa asuva Tilli, saatuaan asberger-diagnoosin vuosia sitten, kertoi olemisestaan asperger-ihmisenä. Päältä normaali, sisältä ihan muuta hän kuvasi itseään. Tavattoman mutkaton ja hersyvällä huumorilla huljuteltu esitys. Tuollainen syndrooma asettaa ihmisen vääjäämättä vinon peilin eteen. Sanoilla ja kehon kielellä saattaa olla tyystin toinen merkitys asberger-ihmiselle kuin tavalliselle taapertajalle. Valaistuin.
Enempää en sitten jaksanutkaan. Hortoilin ympäriinsä. Ihmisiä oli turhan paljon, näytteille asettajia liikaa. Vaikka pidänkin sekä hiljaisuudesta että toisaalta torimeiningistä, ei jaksa niellä enempää kuin kurkusta alas valuu. Pitäisi olla etukäteen tarkasti orientoitunut ja miettinyt, missä palloilee. Paljous on asia, joka minua yleensäkin ärsyttää. Valikoitu niukkuus tuntuu turvallisemmalta. Mutta jokaiselle jotakin, niinhän sen kuuluu olla. Me kun emme ole samasta puusta vuoltuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti