Eilisen uutisia ja tämän aamun HS

Vauva löytyi myöhään illalla ulkoa penkiltä kerrostalon ulko-oven vierestä. Oli siististi puettu, vaippa kuiva, kääritty fleece-huopaan. Että näin. Tähänkö on tultu? Ihmisellä, joka ryhtyy tuollaiseen tekoon, täytyy olla hirvittävä hätä. Ei siihen muutoin pysty. Mahtoiko hän jäädä johonkin piiloon tarkkailemaan, löytääkö joku pikkuisen ja vie turvaan?
Joku löysi ja vei lapsen sairaalaan. Lapsi voi hyvin.
Mihin olet tullut suomalainen yhteiskunta, kun ihminen joutuu tekemään noin epätoivoisen teon. En ymmärrä. Autetaan, hyvät ihmiset, jos pystytään, tuohon tilaan joutunutta kanssamatkustajaa. Jos huomataan, että jollakin on asiat pielessä, selviytymiskyky hakusassa.


Toinen uutinen, joka kosketti, on  valoisampi. Peliyhtiö Supercell myi 1,1 miljardilla eurolla 51 % yhtiöstään japanilaisille teleoperaattoreille. Että silleen. Puhutaan, että suuri osa nuorisosta on syrjäytynyttä. Nyt huomataan, että kaikki eivät ole. Vaikea käsittää tätäkin. Hesari hehkutti vertailulukuja. Markkina-arvo on yhtä suuri kuin Keskon ja nelikertaistunut kaupan myötä puolessa vuodessa. Vielä kaksi vuotta sitten sillä ei ollut juuri liiketoimintaa. Supercell askaroi kaksi mobiilipeliä ja jo paukahti. Hienoa Supercell! Olen todella ylpeä teistä!
Parasta kaikesta on se, että firma kertoi maksavansa veronsa ja maksavansa ne Suomeen. Noin sata miljoonaa euroa yhteisöveroa! Huhtikuinen ja tiistaina julkistettu sijoituskierros kasvattavat sitä kuulema vielä 160 miljoonalla! Huh huh! Mutta nuo miljoonatkaan eivät ole tärkeintä, vaan nuorten miesten suoraselkäinen asenne. Antaa hyvän kiertää, he sanovat. Suora lainaus Paanasen lausumasta HS:n mukaan:
"Me olemme kasvaneet Suomessa ja olemme saaneet äärimmäisen paljon tältä yhteiskunnalta. Kun me pärjäämme, on oikein, että me jaamme sen hyvän yhteiskunnan kanssa. On meidän vuoromme maksaa takaisin." Melkein itkin, kun luin tuon. Ei heitetä hanskoja tiskiin. Vielä on toivoa.