Politiikassa minua ärsyttää, että siinä tehdään ja teetetään turhaa työtä. Katsotaan nyt vaikka sotea. Vuosikausia paperia käänneltiin ja piilouduttiin naamarin taakse, pelattiin räsypokkaa. Nyt on hätä jos ei housussa niin ainakin käsissä. Kolmessa viikossa pitäisi sotkusta rykäistä kelvollinen laki. Niinkuin ei nyt olisi huomattu, että kaikki ei ollut perustuslain mukaista tai muuten viimeisteltyä. Suotta sitten ihmetellään, jos syntyy vaikeasti tulkittavia pykäliä ja pahan kerran virheellisiä päätöksiä. Kalliiksi käy, jollei ole tähän asti jo käynyt.

Politiikassakin pitäisi ymmärtää vetkuttelun seuraamukset. Niinkuin nyt myös työttömyydessä ja syrjäytymisessä. Hirveän paljon likaista päätöksentekoa, päätösten siirtelyä ja päätöksiin ryhtymättömyyttä. Tekijöitä ja työtä löytyisi, jos raskittaisiin oikaista tukiviidakon ja työlain-säädännön vionoumat. Tuet estävät työn ottamisen työhalukkailta. Aikoihin on eletty. Ehdottaisin oskarpalkintoa tässä tähän asti määrittelemättömässä näyttämötaiteen lajissa. Ei kannata mennä töihin, se johtaa etujen karsimiseen. Parempi jämähtää penkkiin persuksilleen. Onkohan meidän odotettava vuosisata vai peräti kaksi ennenkuin tätä järjestelmää ryhdytään uusiksi rustaamaan.