Vielä vanhusasiaa ja valoa näkyvissä! Johannes Koroma Lauantaivieras-palstalla Vantaan Sanomissa 21-22 helmikuuta 2015 esitti todella mielenkiintoisen katsauksen asiaan. En voi olla referoimatta sitä. Suora lainaus: "Dementikot täyttävät kaksi kolmasosaa terveyskeskusten sairaalapaikoista, vaikka he eivät tarvitse sairaalahoitoa. Suomessa heitä on vuodepotilaina 50-kertainen määrä Ruotsiin verrattuna. Heidät suljetaan osastoille liikkumattomiksi, vaippoihinsa käpristyviksi hoidokeiksi." Koroma puhuu miljardien kustannusvuodosta. Hän ehdottaa dementikkojen sijoittamista tuettuihin palveluasuntoihin ja kuntouttaviin hoivakoteihin, mikä on kustannuksiltaankin sairaalahoitoa halvempaa. Tällaista ehdotusta ei voi olla kannattamatta. Ei vain ole tullut itselle eikä ehkä kaikille muillekaan mieleen, että asiat on näin organisoitu itse asiassa suoten päiten kehnosti, vaikka todella paremmin olisi organisoitavissa. Katsoin ehkä noin vuosi sitten dokumentin eräästä hoitokotikokeilusta, jossa sovellettiin juuri äskeisenlaista ideaa. En muista enää, minkämaalaisesta dokumentista oli kyse. Siinä joka tapauksessa eri kuntoisille vanhuksille järjestettiin virkistystoimintaa ja kuntouttavaa liikuntaa. Vaikutus oli häkellyttävä. Jopa sängyn pohjalle jääneet hoidokit virkistyivät huomattavasti. Puhumattakaan lievemmin "poissaolevista". On ihan varmasti myös taloudellisesti kannattavaa satsata kuntouttavaan liikuntaan, henkiseen herättelyyn mielihyvää tuottavan viriketoiminnan avulla. On pakko raapia hämmästyksestä päätä: Miksei ole tehty näin? Tosin meilläkin oli  syksyllä hoivakoti kuntoon-ohjelmasarja, joka viritteli asioita. Mutta pelkään, että hieno ajatus on taas jätetty niin sanotusti pöydälle. Kun sen sijaan pitäisi ravistella hihat, vetää henkeä ja ryhtyä todella töihin.
Koroma jatkaa: "Eniten hoitoa tarvitsevien vaatimat voimavarat olisi kohdistettava uudelleen, ja järjestelmä on pakotettava nykyaikaistumaan. Silloin voitaisiin vanhuksille tarjota samaa kuin lapsille, subjektiivista oikeutta hoitoon."  Kiitos, Johannes Koroma! Viisaasti sanottu. Erityisesti tuo "... järjestelmä on pakotettava..."  Ilahduin syvästi. Ehkä tilanne ei olekaan niin synkkä kuin miltä näyttää. Tarvitaan vain oikeita päätöksiä, oikeaa asennetta ja suurta sydäntä jälleen. Pitää päästä tekemisen asteelle. Varmasti siihen tarvitaan pientä pakkoa, kuten Koroma huomauttaa. Aikanaan tämä koskettaa kuitenkin meistä useimpia, joten muistetaan muistuttaa.