tiistai 17. helmikuuta 2015

Ei saatu ehkä tulitaukoa aikaan vieläkään Ukrainan, separatistien ja Venäjän välille. Kaikki varuillaan, niinhän se on, vaikka huoli ja tappiot kasvavat puolin ja toisin. Ei pitäisi aloittaa sotaa, jota ei pysty lopettamaan.

Viime päivinä on puhuttu taas vanhusten hoidosta. Oikeastaan sen puutteesta. Tässä taitaa käydä samoin kuin mielenterveyssektorilla taannoin. Lopetettiin sairaalapaikkoja hyvässä uskossa ja kiireellä. Ei muistettu kehittää etukäteen avopalveluja vastaamaan hoidon tarvetta kentällä. Eihän siitä hyvää seurannut. Eikä seuraa tästäkään. Vanhusten hoito siirtyy kotiin. Niin kauan kuin on järjissään ja töppöset heiluu, mikäs siinä. Hoitamattakin pärjää, jos pystyy itse itsestään huolehtimaan. Sitten kun nämä reunaehdot eivät enää täyty, tulee ongelmia. Jälleen toistuu ennakoimattomuuden virhe. Kuka huolehtii vanhuksesta kotona? Omaishoitaja. Kyllä, jos sellainen kenellä on. Ja jos omaishoitajan kunto on hoidettavaa parempi. Usein taitavat vanhukset köpötellä rinta rinnan kohti maalia. Lapsilla on huolensa ja vastuunsa omasta perheestään, ei siltä taholta vättämättä mittavaa apua voi saada. Kaikilla ei ole edes lapsia eikä pahemmin muitakaan sukulaisia, ainakaan sellaisia, jotka ovat valmiita sitoutumaan hoitovastuuseen. Näyttää todella huolestuttavalta. Varsinkin kun tiedonkulku eri yksiköiden välillä reistailee. Vanhus voidaan palauttaa sairaalasta kotiin, mutta mahdolliselle kunnan tms. hoitotiimille ei ole tietoa ehditty välittää. Saattaa käydä niin, ettei kukaan vastaa ruuasta ja esim. lääkityksestä. Se on jo hengenvaarallista. Olen lukenut, että kunnallinen hoito on niin kuormitettua, että varttitunti korkeintaan riittää yhdelle hoidettavalle, siitäkin osa menee tietojen kirjaamiseen koneelle. Ei ole aikaa keskustella, ei kuunnella, puhumattakaan siivouksesta ja muusta  "toisarvoisemmasta". Kukahan senkin tekee köyhälle ja avuttomalle mummolle tai papalle. Miten tämä on tähän mennyt ja mihin vielä ajaudutaan. Ikinä en haluaisi noin avuttomaan jamaan jäädä, mutta ei tässä omakaan tilanne loputtomiin ruusuisena hohda. Saas nähdä sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti