Ukraina puhuttaa aina vain. Meitä se tuntuu koskettavan enemmän kuin Syyria, Sudan, Keski-Afrikka jne. Se kun on lähempänä, miltei kulmilla.
Ja miksi Ukraina joutui tuohon jamaan? Kähmiminen siinä jälleen oli takapiruna. Tuntuu että kaikki paha juontaa juurensa tuosta samasta "hyveestä". Eikä ihminen opi. Ei sitten millään. En tiedä, mitä voitaisiin. Miten eettistä ajattelua voisi lisätä, eettisiä toimia. Välittäminenkin kuuluu ihmisyyteen. Eikö? Miten se on kärsinyt moisen rökäletappion itsekkäälle rohmuamiselle? Varmaan ihmistä voisi totuttaa ajattelemaan toisin. Haluaisin uskoa niin. Pitäisi vain puhua vähemmän rahasta ja enemmän oikeista asioista. Mitä syytä on arvostaa rahaa tuossa määrin tai ylipäänsä ollenkaan. Ihminen tarvitsee tietysti ruokaa, asunnon ja elämiselle välttämättömiä tarvikkeita. Niiden vastikkeena voisi olla jotain muuta kuin seteleitä.
Ihminen ei tarvitse rulettia, joka pyörittää numeroita niin että silmissä sumenee. Ihminen ei tarvitse huijaa ja piilota -leikkejä. Lyhyt elämä, hetkessä ohi. Monilla on kuolemattomuuden harha. Jos tajuaisimme rajallisuutemme, kahmiminen osoittautuisi mielettömäksi. Rajallisuus on tosiasia. 70-80 vuotta. Ohi. Kannattiko hikinen, kireä uurastus?
Raha ei ole samaa kuin ilo. Raha ei ole samaa kuin hyvä mieli, nautinto. Sellaiset asiat löytyvät lähempää ja helpommin. Raha ei ole tulevaisuus. Meillä on tulevaisuutta muutama vuosikymmen. Voimme viettää sen hauskemminkin, pelata mukavampia pelejä.
Antaminen on ilo. Kuulostaa vanhanaikaiselta, homeiselta. Ei se ole. Kokeilepa. Auta jotain, anna jollekin sellaista, mitä hän todella tarvitsee. Aikaasi. Mukana olemista. Huomaat kasvoilla jotain, mikä leviää, tarttuu.