Niin se meidän suvun pikkujoulu tuli ja meni. Hauskaa oli, uskoakseni kaikilla. Lapsillamme oli aikoinaan tapana pitää esityksiä jouluna,  juhlissa ja jopa silloisen taloyhtiömme tilaisuuksissa. He perustivat "yhtymän" Kolmio Oy, joka aina suunnitteli esitykset ja esitti. Aikuistumisen myötä homma raukesi, mutta nyt lapsenlapsemme jatkavat perinnettä omalla panoksellaan. Oli upeaa katsella, kun sisarenityttären kymmenen vuoden kieppeillä olevat tytöt esittivät tanssia ja jumppaa musiikin säestyksella ja ottivat sitten pikku Miskan mukaan. Voi sitä iloa, mikä heidän ja Miskan kasvoilta loisti, kun istuimme takkahuoneessa piirissä ympärillä katselemassa. Miska otettiin mukaan ihan suvereenina jäsenenä ja hän yritti tosiaan parhaansa, katsoi, miten isommat tekevät ja teki perästä niin kuin osasi. Uskomaton tuo itseluottamus, mikä pienellä ihmisellä voi olla. Kolmio Oy perustettiin uudelleen ja varmaan jatkuu. Yksi lapsenlapsista oli tosin venähtänyt jo niin isoksi, että tyytyi katselemaan meidän joukossa. Mutta hänkin viihtyi.

Ylihuomenna on sitten miehen suvun bileet, erilaiset, koska aivan pikkuisia ei ole enää Miskaa lukuunottamatta. Hauskaa silti tavata, kahvitella ja rupatella. Viisi perhettä koolla lapsineen ja lapsenlapsineen. Kyllä kuulumisia riittää eikä kasvokkain tavata vuoden mittaan kaikkien kanssa kovin usein. Joulun aika on ihanaa. Nyt kun on viisastunut niin paljon, ettei suotta rehki ja raada liikaa. Osaa ottaa joulun jouluna, keskittyä sen tunnelmaan, rauhaan ja läheisyyteen.