Sain joululahjaksi meksikolaiskirjailijan Sabina Bermanin Nainen joka sukelsi maailman sydämeen. Erikoinen lukukokemus autistisen tytön, Karenin, aikuiseksi varttumisesta ja kehityksestä. Tyttö on ihan pieni vanhempien kuollessa, hoitamaton, puhumaton ja villi. Hänen vanhemmillaan oli rapistunut kartano ja tonnikalanjalostamo, jonka Karen perii yhdessä Isabelle-tätinsä kanssa. Isabelle-täti on avarasydäminen, lämmin ja viisas. Hän ryhtyy kasvattamaan Karenia. Tytöstä kehkeytyy omintakeinen yksilö. Hänen kykyrakenteensa on kompleksinen. Suurin osa  taidoista asettuu heikkolahjaisen tasolle, mutta muisti, avaruudellinen hahmottaminen ja muutama muu kognitiivinen alue sijoittuu tasolle, jonka alle 98 % ihmisistä jää. Näillä alueilla hän on huippulahjakas ja luova. Tässä kehykset, joista muodostuu huikea, lämmin ja ryöppyävää elämää tihkuva tarina. Ihmisten keskellä Karenilla on hankalaa suorasuisuutensa ja arkisia kommmunikaatiotilanteita heikosti vaistoavan persoonansa takia. Karenin aloittaa opiskelun korkeakoulussa, mutta opinnot katkeavat tempperamenttiongelmiin, kiistaan professorin kanssa. Se ei kuitenkaan estä häntä kehittämästä uraansa ja luovuuttaan. Hän ryhtyy viisaan tätinsä, nerokkaan liikemiehen Gouldin ja japanilaisen yrittäjänaisen Yasukon kanssa rakentelemaan tonnikalanjalostuksesta kukoistavaa kansainvälistä bisnestä. Karen perustaa tonnikalafarmeja Japaniin ja eri puolille Eurooppaa, suunnittelee kalojen elinolosuhteet ja ruokinnan huippuunsa, luo tonnikalaparatiiseja, joissa myös hoidokkien kuolema on helppo, nopea ja kivuton. Stressittömästi  tapetut kalat säilötään ja markkinoidaan ympäri maailmaa. Näin kasvatetun kalan liha on erityisen maukasta ja meksikolainen firma saavuttaa nopeasti suunnattoman maineen ja tekee markkinaennätyksiä. Kuitenkin Karen rakastaa enemmän eläimiä kuin ihmisiä ja niinpä hänen yritystoimintansa jalostuksessa  noudatetusta kivuttomuuden periaatteesta huolimatta on ristiriidassa hänen persoonansa kanssa. Perin merkillisten vaiheiden jälkeen hän  luopuukin liiketoiminnastaan, antaa kalojen kehittyä ja lisääntyä luomissaan paratiiseissa ja päästää ne lopulta takaisin mereen elämään villin kalan elämää.
Karenin tarina ei ole mutkaton systemaattinen kehitystarina, vaan täynnä yllätyksiä ja huimia hyppyjä. Samalla kirjailija kietoo kerrontansa mystiikan ja sadun hämyyn. Asioilla on paitsi todellinen maisema, myös mielikuvituksen huima, huojahteleva lento paikasta ja tilanteesta toiseen. Kirjaa ei voi lukea oikeastaan faktana lainkaan, vaikka sillä onkin tietyt realistiset kehykset. Se avautuu milloin mihinkin suuntaan ja usein ei tiedä, millä puolen todellisuuden rajaa ollaan. Karen suri itse, ettei hänellä mielestään ollut mielikuvitusta lainkaan, mutta tarina kertoo toista. Hieno kuvaus autistisesta äärettömän lahjakkaasta ja luovasta yksilöstä, jonka persoonallisuus väistelee jyrkkiä rajoja ja tavanomaisuutta, antautuu elämälle siten kuin se kulloinkin avautuu ja vie mukanaan. Silti hänessä on vahva annos peräänantamattomuutta ja määrätietoisuutta. Mielenkiintoinen ristiriita, jota kirjailija on taidokkaasti käyttänyt hyväkseen.