perjantai 10. tammikuuta 2014

Aila Meriluoto täyttää tänään 90 vuotta. Onnea! Hieno runoilija, lahjakas, rohkea, muuntautumiskykyinen. Värikäs elämä. Kahdeksan vuotta avioliittoa Lauri Viidan kanssa, Viidan skitsofrenia ja lopulta ero. Muutto Ruotsiin, ensin pohjoiseen ja myöhemmin Enköpingiin, sitten Göteborgin tienoille, kulttuurivaikutteiden piiriin. Paluu Suomeen 1974, avioituminen professori Jaakko Paakkasen kanssa 1979. Paakkanen kuoli 2004.
Olen seurannut Meriluodon kirjailijataivalta ja elämää jo opiskeluajoistani lähtien. Tein hänestä graduni 1969. Meriluodon runous ei voi olla tempaamatta mukaansa. Lasimaalauksen kaikki tuntevat, ilmestyi 1946 ja herätti suurta huomiota. Ensimmäiset kokoelmat olivat upeaa mitallista runoa. Ruotsissa oleskelun aikana kieli alkoi vapautua ja muuttui varsinkin taas Suomeen palattua vapaamittaiseksi, osin lähelle puhekieltä. Lyriikan lisäksi hän julkaisi proosaa, romaaneja, lastenkirjoja ja päiväkirjoihin pohjautuvia teoksia, joista erityisesti on huomattava hyvin rohkea ja intiimi Vaarallista kokea. Päiväkirjoja vuosilta 1953-75.  Vaikuttava lukuelämys. Meriluoto on jakanut kokemuksensa nähtäväksi meille kaikille. Kannattaa tutustua. Olen ihaillut häntä aina. Soljuvaa kaunista, kielellisesti loisteliasta runoa, niin mitallista kuin vapaamittaista. Jokainen runo on elämän viesti, rakkautta, surua, kipua, epäröintia, luontokuvia ja taas hehkuvia tunnustuksia. Naisena olemista, naisen ja ihmisen herkkävaistoista aikansa tulkintaa.
Heikki Kujanpää ohjasi hänestä näytelmän Putoavia enkeleitä ja 2008 samannimisen elokuvan, jossa nuorta Meriluotoa esitti Elena Leeve ja vanhempaa Elina Knihtilä. Katsomisen arvoinen.
Meriluodon tuotantoa on osattu arvostaa lukuisin palkinnoin. Pro Finlandia-mitali hänelle myönnettiin jo 1962 ja Valtion taiteilijaeläke 1986.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti