No nyt tuli rahamarkkinoille eloa! Minäkin heräsin. Väännetään paraikaa tehokkaan katumisen säännöstöä paratiisirahoille. No, mikäs siinä! Jos pikkusieluksi heittäytyisin tai suomalaiseen kansantautiin, kateuteen, pahasti sairastuisin, olisin jo hypännyt kiukusta kattoon. Että nämä luikurit armahdetaan ihan muina miehinä ja naisina! Sen kun maksavat vain veronsa jälkikäteen, saavat tuoda pussukkansa kotimaahan omaan ja yhteiskunnan käyttöön, ilman jälkiseuraamuksia. Vähän pitää miettiä. Ei se nyt ihan oikein ole, kun muistaa yleistä rangaistuskäytäntöä nakkivarkauksista ja muista äärettömän vähäisistä rikkeistä. Mutta, miten sen nyt ajattelee. Jos raha palaa pikatietä kotimaahan ja käyttöön, hyödyt voivat olla kohtuulliset. Varsinkin, kun on näin mittava lama eikä ulospääsyä juuri näy. Jos ne rahat tämän kunnianpalautuksen jälkeen olisivat yhteiskunnan ulottuvilla ja niillä tehtäisiin järkeviä asioita, asiaa kannattaa harkita. Olisiko mitenkään mahdollista käyttää pieni osa vanhusten hoidon inhimillistämiseksi, vähävaraisten lapsiperheiden ja muiden vähävaraisten elämisen kohentamiseksi. En tiedä, olen miltei menettänyt uskoni yhteiskunnan haluun ottaa huomioon meidät tuiki tavalliset suurista puheista huolimatta. Mutta yritetään vielä uskoa, toivoa ja viritellä anteeksiantavaa mieltä. Jospa tästä karusta maasta kasvaisi joku hengen kukkanen, halu tehdä parempia päätöksiä.

Ja sitten: tehkää nyt, perkele, niitä parempia päätöksiä, jos tämäkin pitää vielä niellä. Eli, koville ottaa. Mutta eihän ne minun rahojani ole eikä sinunkaan, suoranaisesti. Tosin paljon olisi yhteiskunnalla ollut paremmat mahdollisuudet kohdella meitä köyhiksiä ilman tuollaisia siirtoja ja kätkentöjä. Vähemmän veroja ja enemmän etuuksia olisi voinut kansalaiselle tarjota. Mutta olisiko tarjottu? Raha on siitä kumma hyödyke, että se herättää intohimoja, pelaamisen yllykkeitä. Päättäjämme eivät ole ihan viattomia näiden paheiden suhteen. Heti kun silmä välttää, raha kirstuun kilahtaa. Jokaisen pitäisi vartioida itseään ja toisia, että kohtuullinen osa tästä pahanlaatuista riippuvuutta aiheuttavasta tuotteesta saataisiin yleiseen, kaikkia tarvitsevia hyödyttävään käyttöön. Se ei onnistu mitenkään muutoin kuin perusteellisen ajattelun ja eettisten harjoitusten kautta. Itse kunkin tykönänsä.