Aatonaatonaatto. Ei lunta. Ruoho vihreä, taivas harmaa, naapurin tuija-aita ilman huurteista hohtoa. Silti, joulu on edessä. Mieli rauhallinen. Kakut ja tortut odottavat pakkasessa, kinkku sulamassa, jouluvalot ulkona ja sisällä.

Huomenna pitää tehdä viimeiset ostokset, ylihuomenna menemme lasten ja lapsenlapsen kanssa viettämään aattoiltaa.

Vielä muutama vuosi sitten tähän aikaan oli kova tohina, leipominen, jynssääminen ja laatikoiden paistaminen. Nyt vastuuta on jaettu ja kiire kadonnut. Emme ole astuneet tavarataivaan porteille muutamaa pikkulahjan ostoa lukuunottamatta. Hyvä niin.

Pistäydymme sukulaisissa, he meillä, pyhinä tai välipäivinä. Jokunen kunnon vanhanajan filmi näyttää olevan tulossa, kertaalleen  katsottu, mutta sitä antoisampi. Joulu muuntautuu lopulta aineettomampaan kuosiin: hyviä makuja, lukemista, katsomista. Tällainen juhla sopii näille kymmenille.