maanantai 19. toukokuuta 2014

Kesä viimein käsillä. Tulppaanit komeimmillaan, ruusut aloittaneet kurottumisensa kohti aurinkoa. Lipstikka, valkosipuli, oregano, kirveli ja sitruunamelissa työntävät versoa yrttimaalla kuin viimeistä päivää. Kun avaa oven pihalle, lämpö röyhyää vastaan. Ei tahdo uskoa, että tämmöistä voi ollakaan.

Tulimme juuri mökiltä kalareissulta. Silloin vielä niin kylmää, että piti varata vatiin lämmintä vettä, että sai kädet pysymään toimintakunnossa kaloja siivotessa. Mutta kalaa tuli hyvin ja aivot tuulettuivat. Nyt sinnekin näkyy ehtineen lämpöaalto, muutamassa päivässä. On tämä ihmeellistä. Etunsa neljällä vuodenajalla on ja luonnon kouraisujen ääripäillä.

Eikä ole tulvia, kuten Keski-Euroopassa ja Balkanilla. Siellä jos missä nyt luonto koettelee. Useina kesinä aiemminkin vesi on ryöpynnyt talojen kulmille ja teille. Venettä on tarvittu ihmisten evakuoimiseen. Niin nytkin. Toisaalta pitempi kesä, lämpöisemmat keväät ja syksyt. Puolensa kullakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti